Jasmine Pajari
Jasminen tarina
"Koulussa oli askartelutunti. Oli ystävänpäivä ja askartelimme ystävänpäiväkortteja. Palasin välitunnilta luokkaan ja istuin paikalleni. Avasin pulpetin ja päällimmäisenä komeili paperilappu, johon oli raapustettu vain yksi sana: ’’huora’’. Otin lapun käteeni ja näin sivusilmällä, miten toiset tirskuivat sivummalla. Muistan jonkun luokkalaisistani ottaneen lapun kädestäni, repineen sen ja tiputtaneen palaset roskakoriin ennen kuin opettaja tuli luokkaan."
Olin ala-asteikäinen, kun minua kiusattiin koulussa. Kiusaaminen oli enimmäkseen yksin jättämistä, selän takana puhumista ja pilkkaamista. En oikein ymmärtänyt lapsena miksi olin kiusattu, mutta jossain vaiheessa aloin ymmärtää, että olen erilainen – jo pelkästään ulkonäköni ja etnisen taustani puolesta. Olin pitkään lapsekas ja lapsen omainen, en kypsynyt yhtä nopeasti kuin muut.
Olin sisukas lapsi ja pistin kiusaajille toisinaan kampoihin. Kerran koulupäivän päätyttyä sivalsin verbaalisesti yhtä kiusaajistani takaisin niin pahasti, että hän itkeskeli bussipysäkillä hetken ennen kuin bussi saapui ja lähdimme kotimatkalle koulusta.
Kiusaamisesta jäi tunne
erilaisuudesta,
eriarvoisuudesta ja kelpaamattomuudesta.
Mietin usein, miksi oli niin vaikeaa saada kavereita? Mikä minussa oli vikana? Mikseivät nuo tytöt voineet sietää minua? Miksi he halusivat varastaa päiväkirjani ja levittää niitä pitkin kyliä?
Olin kiltti ja herkkä lapsi. Kiusaaminen lisäsi omaa empatiaani muita kohtaan ja pidin usein heikompien puolia vastaavissa tilanteissa. Kiusaaminen johti osaltaan myös siihen, että halusin pärjätä hyvin muilla elämän osa-alueilla. Halusin myös pois pieneltä paikkakunnalta ja pienistä ympyröistä, joiden pirtaan ei ehkä sopinut tumma tyttö.
En ajattele enää aikuisiälläni kiusaajiani. Käsittelin asian omalla tavallani ja mietin joskus, tiesivätkö kiusaajat mitä tekivät. En ole katkera, enkä kanna kaunaa, mutta en usko myöskään siihen, että kaikkea tarvitsisi antaa anteeksi elämässä. Olen sitä mieltä, että kaikki elämäntapahtumani, kiusaaminen mukaan luettuna, ovat tehneet minusta vahvemman ihmisen, joka tietää missä seisoo, uskaltaa tavoitella unelmiaan ja elää juuri oman näköistä elämää välittämättä huutelijoista ja kiusaajista.
Toivon, että kaikki hyväksyttäisi sellaisina kuin ovat ja että maailmassa olisi tilaa erilaisuudelle.
Rakkaudella, Jasmine
Jasmine Pajari 2024
Ei minussa ole mitään väärää
Ei sinussa ole mitään väärää
Salaisuuksiani
Sanoja päiväkirjani sivuilla
Minun kirjaimiani
Hennon käden muodostamia sanojani
Väkivalloin ne minulta vietiin
Riepoteltiin halveksuen aarteitani ympäri kylien
Sivujani päiväkirjan
Minun oman
Sinulle kuulumattoman
Se on rikos toisen omaan koskea
En minä ollut tehnyt mitään ansaitakseni nöyryytystä
Kasvoille sylkäistyjä kylmiä sanoja
Ei ne halua minua
Olen viallinen
Erilainen
Joukkoon kuulumaton
Enkä ymmärrä miksi
Se sattuu
Kun me ollaan minusta samankaltaisia kaikki
Ihmisiä
Lapsia
Meillä on silmät nähdä kauneus
Suu hyvyyden puheisiin
Korvat niitä kuulla
Kädet lohduttamiseen luotu
Jalat juosten yhteen palaamiseen
Meillä on sydän
Joka haluaa rakkautta ja hyväksyntää
Haluaa joukkoon kuulua
Niin minullakin on
Peilissäni tummia hiussuortuvia harova pieni käsi pyyhkäisee kyyneleen silmäkulmastaan
Olen niinkuin muutkin lapset
Näe minut kaltaisenasi lapsena
Minuna
Kuiskaan vaiti
Piirrän kirjaimia päiväkirjani sivuihin
Ei minussa ole mitään väärää, vääränlaista
Salaisuuteni on tänään sinunkin
Se mikä on kyyneleistä haalistanut kellastuneisiin sivuihini kirjaimia muodottomiksi
Sanoja joiden katoaminen paperilta saa ne haalistumaan muistoistani kyynelten lailla
Ei minussa ole mitään väärää
Olen täydellinen juuri minuna
Niinkuin sinäkin
Etnisestä taustastasi
Kulttuuristasi
Ihonväristäsi
Uskonnostasi
Mistään persoonamme ominaisuuksista ja taustastamme huolimatta
Ei minussa ole mitään vääränlaista
Kyyneleiden haalistamat muistoni muistuttavat tänäänkin
Ei sinussakaan ole
MinnaKristiina 2024