Ville Nurminen
Villen tarina
Kiusaaminen alkoi ekalla luokalla ja oli haukkumista, tönimistä, syrjimistä.
Kesti koko peruskoulun ja ammattikoulussa vielä myös.
Olin siksi aika ujo, syrjäytynyt ja ahdistunut. Kävin terapiassa, söin masennuslääkkeitä ja mietin aina mikä minussa oli vikana kun kaikki vaan haukkuu ja on ilkeitä.
Muistan itkeneeni yksin kotona monesti ja välillä myös koulumatkalla. Koulussa pidättelin kyyneleitä ettei se aiheuta lisää kiusaamista.
En pystynyt kiusaamisen takia luottamaan enää ihmisiin ja minun on edelleen tosi vaikea tutustua keneenkään. Vietän aikaa edelleen paljon yksin.
Nykyään on vain yksi kaveri jota näen satunnaisesti muutamia kertoja vuodessa.
Olen pahaa oloa purkanut aina kirjoittamalla, lapsesta asti ja se on ollut tärkeää minulle aina.
Viihdyn yksin hiljaisuudessa kynän ja vihkoni kanssa.
Ville Nurminen 2024
Kuuntele tästä Villen biisi "Menneet", missä hän kertoo omaa omasta kokemuksestaan enemmän.
Haavoittuvuudessa asuu rakkaus
Yksinäisten keijujen maa
Siellä keijut lohduttavat itseään
Omilla sanoillaan
Omilla sävelillään
Ystävinään kynä ja paperi
Yksinäisten keijujen maa
Siellä havisevat herkät särkyneet siivet
Soittavat säveliään
Omiin tarinoihinsa
Yksinäisten keijujen maahan
Saat kutsun herkimmän
sen haavoittuvaisimman
Haavoittuneen avoimen sydämen kautta
Vain haavoittuneet voivat toisensa nähdä
Auki olevat haavansa pestä ja sitoa
Hoitaa
Rakkaudesta
Siellä rakkauden asuinsijoissa
Haavoittuvuudessa asuu rakkaus
Yksinäisten keijujen maa
Siellä keijut lohduttavat omilla sanoillaan
Pitkien varjojen polkujen lauluillaan
Kohti häikäisevintä valon kauneutta
Yksinäisyys on harvoin itse valittu polku
Se on usein kiusaamiskokemuksen tuoma ainut mahdollisuus jatkaa elämää
Yksinäisten keijujen maassa
MinnaKristiina 2024