Meidän lapset -teokset Lempäälään!

Meidän lapset -vertaistuellinen taidenäyttely avattiin 3.9.2025 Lempäälän Ideaparkissa.

Näyttely on rakennettu yhdessä Lempäälän kunnan ja Ideaparkin kanssa.

Avajaisia vietettiin 3.9.2025 ja Lempäälän kunnanjohtajan, Noora Pajarin, puhe oli niin upea, että saimme kunnian julkaista sen blogissamme.

Paha olo pyrkii aina kehosta pois, tavalla tai toisella.

"Hyvät kutsuvieraat, näyttelyn eteen uurastajat, taiteilijat, ja etenkin hyvät nuoret ja lapset,

kun sain kutsun tulla avaamaan tämän näyttelyn, ja tutustuin näyttelyn taustatietoihin ja tavoitteisiin, sydämessäni sykähti erityisellä tavalla. Kiusaaminen omaa jo sanana niin pahan kaiun, että olin heti valmis puhumaan tästä monelle niin kipeästä aiheesta. Sillä kiusaamisesta puhuminen ja sen esille nostaminen on tärkeää, jotta ilmiötä voitaisiin kitkeä.

Kiusaamisen ja kiusaamiskokemusten pohdinta vei minut automaattisesti omaan lapsuuteen ja nuoruuteen. Kiusaaminen oli läsnä sielläkin, niin kuin se valitettavasti on läsnä tänäkin päivänä lasten ja nuorten elämässä.

Kiusaajilla ja kiusatuilla on monet kasvot. Kiusaaja ei ole tietynlainen tai tietyistä lähtökohdista, vaan kiusaamiseen voi osallistua, jopa tahtomattaan, hyvin monenlaiset lapset. Moni kiusaaja voi myös usein olla itse kiusattu. Ilmiötä voi olla siksi vaikea tunnistaa arjessa.

Kiusaaminen on vakava ilmiö, joka vaikuttaa syvästi lapsen ja nuoren hyvinvointiin, kehitykseen ja tulevaisuuteen. Se voi olla henkistä, fyysistä tai sosiaalista väkivaltaa, ja sen seuraukset ulottuvat usein pitkälle aikuisuuteen.

Kiusaamista tapahtuu kouluissa, kodeissa, pihoilla ja somessa. Kiusaaminen voi piiloutua, jolloin siihen on vaikeampaa puuttua. Mutta toisaalta, kiusaaminen on usein suoraan nenämme edessä, eikä siihen silti osata reagoida.

Miksi näin on?

Olen 38-vuotias, ja ikäväkseni täytyy todeta, että kiusaamiskeskustelu ei ole minun elinaikanani juurikaan muuttunut. Edelleen sitä tapahtuu, ja edelleen kiusattujen lasten ja nuorten elämään jää pysyviä vaikutuksia. Haavoja, jotka eivät umpeudu, arpia, jotka näkyvät meissä koko elämämme.

Kiusaaminen voi aiheuttaa masennusta, ahdistusta, itsetunnon laskua ja jopa itsetuhoisia ajatuksia – joskus jopa tekoja. Kiusaaminen voi näkyä psykosomaattisina oireina, kuten vatsakipuina, päänsärkynä, univaikeuksina, yökasteluna ja syömishäiriöinä. Paha olo pyrkii aina kehosta pois, tavalla tai toisella. Kiusaaminen voi johtaa poissaoloihin koulusta ja yksinäisyyteen, mikä vaikeuttaa oppimista ja sosiaalista kehitystä.

Nuoruudessa on muutenkin hyvin vaikeaa, kun tunteet ja mieli myllertävät. Nuori hakee paikkaansa maailmassa. Entäpä, jos sitä paikkaa ei ole tarjolla? Kuvitelkaa se yksinäisyys, kun ei ole mitään, mihin kuulua. Ei ole kaveripiiriä, ei omia vertaisia, joiden kanssa elää samaa elämänvaihetta mullistavine hetkineen.

Miksi me emme sitten pysty kitkemään tätä ilmiötä lastemme elämästä? Miksi meille aikuisille on niin kovin vaikeaa nähdä ja kuulla kiusaamista? Ajattelen, että myös kiusaajilla on paha olo, ja tätä pahaa oloaan he kiusaamisella siirtävät kiusattuun. Mutta ei se paha olo siitä muutu. Jos kiusaamiseen ei puututa, saattaa kiusaaja jatkaa vakavia toimintamallejaan aikuisuudessaankin, omaa pahaa oloaan muihin purkaen.

Ja hävettää sanoa, mutta kiusaamista esiintyy meidän aikuistenkin keskuudessa. Sillä on erilaiset muodot ja tavat, mutta kiusaamista löytyy kyllä. Ei tarvitse kuin avata jokin sosiaalisen median kanava ja lukea kommentointia. Siinäkin kiusaaminen on heti silmiemme edessä, aikuisten käyttäytymismallia lapsille näyttämässä.

Aikuiset, pohtikaamme tätä:

Lapset ja nuoret eivät aina kerro kiusaamisesta, koska he pelkäävät, häpeävät tai kokevat, ettei heitä uskota. Olenpa kuullut myös vähättelyä kiusaamisesta: ”Se nyt on vaan lasten välistä kisailua” tai ”naljailu kuuluu nuoruuteen”.

Kun kysymme nuorilta, miten he voivat, kuuntelemmeko todella? On tärkeää, että me aikuiset kuuntelemme aidosti, otamme asian vakavasti ja puutumme tilanteisiin jämäkästi. Tekosyitä toimia toisin ei mielestäni saa olla.

Mitä me sitten voimme tehdä?

Rohkaistaan kodeissa lapsia puhumaan ja osoitetaan, että he eivät ole yksin. Annetaan lapsille aikaamme ja ollaan läsnä. Ei vain kuunnella, vaan kuullaan. Lapsi ei varmasti kerro vaikeita asioita, jos aikuisella on koko ajan kiireen tuntu tai kymmenen muuta asiaa samanaikaisesti hoidettavanaan.

Puututaan kiusaamiseen heti. Vanhempien, koulun ja muiden aikuisten yhteistyö on ratkaisevaa. Puututaan myös silloin, kun kiusaaja on oma läheisemme. Vaikeista asioista puhuminen on todella haastavaa ja kipeää, mutta se on tärkeä tie saada aikaan muutosta. Merkittävä keino tehdä kiusaamisen aiheuttamia haittoja todeksi kiusaajille.

Meidän julkisten toimijoiden tärkein tehtävä puuttumisen lisäksi on tarjota tukea. Tässä opettajat, koulukuraattorit, psykologit, nuorisotyöntekijät ja luotettavat aikuiset ovat avainasemassa. Yksikin kuunteleva ja auttava aikuinen voi muuttaa koko elämän suunnan.

Edellä mainittujen asioiden lisäksi on tärkeää, että kiusaamisteemaa nostetaan esille erilaisin keinoin. Meidän lapset -näyttely on yksi hyvin vaikuttava tapa. Kiusaamisen konkretisointi, sen vaikutusten esiin nostaminen ja tunteiden näyttäminen tuovat vaikeaa teemaa eteemme. Kenties taiteen keinoin saamme enemmän ymmärrystä tunteidemme kautta?

Näyttelyn kautta on myös tärkeää, että kiusatut saavat yhteisen äänen. Yhteinen ääni on toivottavasti kovempi, jotta me kaikki kuulisimme sen paremmin. Jotta me kaikki voisimme toimia jatkossa toisin.

Haluankin tässä kohtaa kiittää niin näyttelyn järjestäjiä, mahdollistajia kuin taiteilijoitakin tärkeän asian esille nostamisesta. Me tarvitsemme tätä."

Noora Pajari

Lempäälän kunnanjohtaja

NÄYTTELY ON AVOINNA IDEAPARKISSA 3.10.2025 SAAKKA! TERVETULOA!