Jarno Limnell
Jarno
On ilta kotona ja katselen kolmen lapseni puuhia.
Tuntuu hyvälle.
Ajatukseni vievät minut omaan kouluaikaani, ala-asteelle.
Toivon, että lapseni – eikä kukaan muukaan lapsi ja nuori – joutuisi koulussa kokemaan samaa kuin minä aikanaan. Kiusaamista.
Muistan miten pelotti mennä kouluun.
Tiesin, että koulupäivän jälkeen polkupyörälle mennessäni minua tultaisiin potkimaan ja haukkumaan.
Se tunne on edelleen sisälläni.
Muistan myös miten hiihtoladuilla mietin miten kiva olisi olla koulussa, jossa minua ei kiusattaisi. Saisi olla rauhassa. Onneksi kiusaaminen jäi ala-asteelle vaihtaessani koulua.
Palaan ajatuksistani lasteni seuraamiseen.
Tunnen vastuuta – vanhemmuuden vastuuta.
Vastuuta, että huolehtisimme yhdessä siitä, että koulu on hyvä ja turvallinen paikka. Ihan jokaiselle.
Jarno Limnell 2024
Ystävän pelko
Pelko
Se ystäväni pelko
Joka tuli aina vain uudestaan ja uudestaan todeksi
Potkuilla
Lyönneillä
Loputtomalla väkivallalla
Rikoksilla
Pienen pojan hauraaseen herkkään kehoon ja mieleen
Siksi että olin
Vain siksi että olin olemassa
Pelko
Ystäväni pelko
Satutti minua aina vain lisää
Koska en uskaltanut puhua
Pelkäsin kovempia potkuja ja lyöntejä
Pelkäsin kipuja
Se sattui
Se pelko
Se kipu
Se yksinäisyys
Ystävänä väkivaltainen totuus
Haavoittavin salaisuus
Se ettei kodin oven ulkopuolella ollut turvaa
Että olin sen kaiken väkivallan arvoinen
Arvoton
Häpeän muotoinen
Kelpaamaton
Kivulle kuuluva
Voimaton kehoni rajoille
Tähtitarha
Yön hiljainen turva ikkunasta kaikkeuteen
Yhteenkuuluvuuteen
Sama taivaankaari on minun
Sinun
Samanarvoisesti
Sama kuu valaiseen
minun
Sinun hiljaisen yön mietteitä
Uuden aamun
valon lupaus on sama minulle
Sinulle
Äiti maan syli on sama minun pienille varpailleni
kuin sinunkokoisille
Jättää omannäköisemme jalanpainauma
Pienten paljaiden jalkapohjiemme hitaudesta tuntea äitimaan
ikuinen muuttumaton vuorovaikutuksen yhteinen turva
MinnaKristiina 2024