"Koulussa oli askartelutunti. Oli ystävänpäivä ja askartelimme ystävänpäiväkortteja. Palasin välitunnilta luokkaan ja istuin paikalleni. Avasin pulpetin ja päällimmäisenä komeili paperilappu, johon oli raapustettu vain yksi sana: ’’huora’’. Otin lapun käteeni ja näin sivusilmällä, miten toiset tirskuivat sivummalla. Muistan jonkun luokkalaisistani ottaneen lapun kädestäni, repineen sen ja tiputtaneen palaset roskakoriin ennen kuin opettaja tuli luokkaan."

Olin ala-asteikäinen, kun minua kiusattiin koulussa. Kiusaaminen oli enimmäkseen yksin jättämistä, selän takana puhumista ja pilkkaamista. En oikein ymmärtänyt lapsena miksi olin kiusattu, mutta jossain vaiheessa aloin ymmärtää, että olen erilainen – jo pelkästään ulkonäköni ja etnisen taustani puolesta. Olin pitkään lapsekas ja lapsen omainen, en kypsynyt yhtä nopeasti kuin muut.

Olin sisukas lapsi ja pistin kiusaajille toisinaan kampoihin. Kerran koulupäivän päätyttyä sivalsin verbaalisesti yhtä kiusaajistani takaisin niin pahasti, että hän itkeskeli bussipysäkillä hetken ennen kuin bussi saapui ja lähdimme kotimatkalle koulusta.

Kiusaamisesta jäi tunne

erilaisuudesta,

eriarvoisuudesta ja kelpaamattomuudesta.

Mietin usein, miksi oli niin vaikeaa saada kavereita? Mikä minussa oli vikana? Mikseivät nuo tytöt voineet sietää minua? Miksi he halusivat varastaa päiväkirjani ja levittää niitä pitkin kyliä?

Olin kiltti ja herkkä lapsi. Kiusaaminen lisäsi omaa empatiaani muita kohtaan ja pidin usein heikompien puolia vastaavissa tilanteissa. Kiusaaminen johti osaltaan myös siihen, että halusin pärjätä hyvin muilla elämän osa-alueilla. Halusin myös pois pieneltä paikkakunnalta ja pienistä ympyröistä, joiden pirtaan ei ehkä sopinut tumma tyttö.

En ajattele enää aikuisiälläni kiusaajiani. Käsittelin asian omalla tavallani ja mietin joskus, tiesivätkö kiusaajat mitä tekivät. En ole katkera, enkä kanna kaunaa, mutta en usko myöskään siihen, että kaikkea tarvitsisi antaa anteeksi elämässä. Olen sitä mieltä, että kaikki elämäntapahtumani, kiusaaminen mukaan luettuna, ovat tehneet minusta vahvemman ihmisen, joka tietää missä seisoo, uskaltaa tavoitella unelmiaan ja elää juuri oman näköistä elämää välittämättä huutelijoista ja kiusaajista.

​

Toivon, että kaikki hyväksyttäisi sellaisina kuin ovat ja että maailmassa olisi tilaa erilaisuudelle.

Rakkaudella, Jasmine

​

Jasmine Pajari 2024

​

​